Case: Käyttöpääoman vähentäminen leikkaamatta tuotantovolyymia

Kohdeyrityksellä oli edessään haaste: korkokustannusten noustua sitoutunutta pääomaa täytyi pienentää. Ensimmäisten analyysien pohjalta todettiin, että keskeneräiseen tuotantoon (WIP = Work in Process) sitoutui huomattava määrä pääomaa. Keskeneräisen tuotannon todettiin seisovan välivarastossa odottamassa suurimman osan ajasta, ja näin ollen tämä valikoitui talousosastolla pääoman säästöprojektin kohteeksi. Talousosastolta tuli tuotannolle tavoite pudottaa keskeneräiseen tuotantoon sitoutuneen pääoman määrää 50 % nykytasosta, ja tätä pidettiin jopa maltillisena tavoitteena, kun jalostava aika oli vain muutamia prosentteja kokonaisläpimenoajasta.

Tuotantojohtaja piti tavoitetta mahdottomana, ja sanoi pääoman säästötavoitteen leikkaavan voimakkaasti tuotantovolyymia. Tuotanto- ja talousosaston kädenväännön jälkeen keksittiin keino analysoida vaihtoehtojen vaikutuksia tehdasfysiikan avulla. Analysointia varten tarvittava data saatiin kohtuullisen helposti yrityksen tietojärjestelmistä. CalculateTheProcess -ohjelmisto (CTP) jalosti datan ensin lähtöarvoiksi ja niistä edelleen tuloksiksi.

Kohdeyrityksen lähtötilannetta ja esitettyjä vaihtoehtoja sekä mahdollisia kehitystoimenpiteitä voidaan tarkastella seuraavana esitettyjen skenaarioiden kautta.

Skenaario 1

Tuotantovolyymi (TH = Throughput) täytyy pitää nykyisen kysynnän tasolla, joka on 10,6 yksikköä viikossa; paljonko keskeneräistä tuotantoa täytyy vähintään olla, ettei volyymi laske alle kysynnän? Eli millainen käyttöpääoman vähentäminen oli nykyisellä toimintamallilla mahdollista ilman tuotantovolyymin leikkaantumista.

Ohjelmalla tehdyn analyysin pohjalta todettiin, että nykyinen tuotantoprosessi pystyy vastaamaan vaadittuun kysyntään 10,6, vaikka WIP-tasoa pudotetaan n. 18 %. Tätä suurempi pudotus johtaa tuotantovolyymin liian suureen laskuun kysyntään nähden.

Talousosaston ehdottaman –50 % keskeneräisen tuotannon pienennyksen vaikutukset.

Todettiin, että WIP -tason leikkaus 50 %:lla nykyisestä johtaisi noin 14 % liian alhaiseen tuotantovolyymiin suhteessa kysyntään. Tätä ei pidetty hyväksyttävänä vaihtoehtona.

Näistä kahdesta skenaariosta havaittiin, että talousosaston esittämä 50 % pudotus  keskeneräisen tuotannon sitoutuneen pääoman määrästä ei ollutkaan niin maltillinen tavoite, eikä sitä voida toteuttaa ilman kehitystoimenpiteitä. Mahdollinen pudotus oli 18 % keskeneräisen tuotannon sitoutuneen pääoman määrästä. Tavoitteeseen pääsemiseksi päädyttiin tarkastelemaan toiminnan kehitysvaihtoehtoja CTP-ohjelman avulla.

Mitä on tehtävä, jotta -50 % parannus on mahdollinen?

Kiinnostavia kehityskohteita löytyi prosessista useita, ja niiden vaikuttavuutta voitiin arvioida ohjelman avulla helposti. Prosessiaikojen lyhentäminen olisi ollut ilmiselvästi tehokas kehityskohde, mutta se nähtiin vaikeaksi toteuttaa ja olisi vaatinut investointeja, joita ei vallitsevassa tilanteessa haluttu tehdä. Projektia asetusaikojen lyhentämiseksi ehdotettiin, mutta ohjelmalla havaittiin ettei se sisältänyt juurikaan kehityspotentiaalia.

Kiinnostavaksi huomioksi nousi häiriöiden suuri rooli sekä tehokkuuden syöjänä että vaihtelulähteenä. Todettiin, että mikäli häiriöiden kestoja (MR = Mean time to Repair) saadaan lyhennettyä noin 35 %, pystyy prosessi tuottamaan nykyistä tuotantovolyymia halutulla -50 % WIP -tasolla.

Kohdeyrityksessä päätettiin pudottaa välittömästi keskeneräistä tuotantoa noin 15 % ja käynnistää kehitysprojekti häiriöiden määrän vähentämiseen ja lyhentämiseen. Suurin osa häiriöajoista johtui työvälinepuutoksista ja ennakoivan kunnossapidon puutteellisuudesta, mistä löydettiin hedelmällinen kehityskohde.